Tänä vuonna kevät on jo pitkällä. Lumet ovat sulaneet ja pellot ovat kuivat ja paljaat. Vuosi sitten saattelimme Nastan viimeiselle matkalle. Tyrnävällä pellot olivat veden vallassa ja joutsenet tekivät kevätmuuttoaan pohjoiseen. Jotenkin halusin toivoa, että minun musta nappisilmä kohosi taivaalle suurena valkoisena lintuna jatkaen elämää villinä ja vapaana. Ylläksen lomalla pari viikkoa sitten Kielisenvuoman aapasuolla taivallaa lensi yksinäinen laulujoutsen ja minulla tuli heti mieleen, että Nasu tuli meitä tervehtimään. Pari päivää myöhemmin joutsen lensi jo mukanaan ystävä. Elämä jatkuu.

1304061801_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nasta Tyrnävän paimennuskisoissa syksy 2009 (c) JoFli

Källin poismeno oli ennakkoon surettu ja muorilla oli pitkät jäähyväiset, monen jatkoajan kera. Mutta Nasun sairastumista ja nopeaa romahtamista neljässä kuukaudessa oli vaikea hyväksyä. Vielä syksyllä 2009 se 12v. iässä kisasi kymmenen vuotta nuorempien joukossa paimennuskisoissa ja hurmasi tuomarit näyttelykehissä. Agressiivinen kasvain nenässä vei kuitenkin teräskuntoisen muorin hetkessä, aivan liian varhain. Laumaelossa Nastan puuttumisen huomaa Retkun rauhoittumisena. Se kun oli monta vuotta Nastan paras juoksukaveri ja parivaljakon elämä oli kilpajuoksua monella tapaa. Retkusta on nyt tullut arvokas lauman johtajakoira ja sen elämä on tasoittunut seesteiseksi. Myös kaikki turha kommentointi ja terävyys on jäänyt pois. Retku osaa nyt kääntää päänsä pois, jos joku haastaa riitaa eikä se jaksa hermoilla muiden koirien tekemisistä.

Hei, hei rakas Nasta! Olet aina mielessä ja muistoissa.