Pentulan kuulumisten joukoon vähän Nasu-muorinkin kuulumisia. Nastalla tuli joulukuussa ensimmäinen aivastuskohtaus. Pikkusisko tuli kylään ja Nasu riemastui asiasta niin, että intoutui hyppimään eteisessä. Sitten se kävi aivastamaan ja aivasti vaan aivastamistaa kymmeniä kertoja pakonomaisesti, silmät kiinni. Sierainkaaren alta vasemmalta puolelta rupesi valumaan verta ja sitten sitä verta olikin joka paikassa, kun se lensi aivastusten mukana ympäriinsä.

Ensin ajattelin, että Nasu oli hypätessään tökännyt sieraimen johonkin. Mutta tammikuun alussa sama toistui, kun Nasta tuli pentulaan ja sitten hyppäsi aidan yli ulkopuolelle. Taas kymmeniä aivastuksia ja verta jopa paikassa. Tänään tuli taas aivastuskohtaus. Ja nyt ihan kesken makoilun eli aivastuskohtaukseen ei liittynyt mitään fyysistä rasitusta.

Nenäverenvuoto tyrehtyy ihan muutamassa minuutissa ja muuten nenä ei tunnu millään tavalla haittaavan. Nasta juoksee lenkillä kuin nuori koira, eikä puuskuta, väsy tai kuorsaa tms. Joku siellä nenässä nyt kuitenkin vaivaa. Joko limakalvot ovat kuivat tämän pakkastalven takia tai nenässä kasvaa jotain ylimääräistä. Myös anemia on käynty mielessä, sillä se aiheuttaa ihmisellä ainakin nenäverenvuotoa.

Ensi maantaina Nasu lähtee pentujoukon mukana eläinlääkärille ja otetaan ainakin veriarvot ja sitten katsellaan asiaa tarkemmin. Otan sille myös Interseptor-kuurin, joskos nenäpunkki oireilisi näin hassulla tavalla?

Nasta on nyt 12½ vuotias ja se on käynyt terppatarkissa viimeeksi kesällä 2009. Silloin kaikki arvot olivat normaalit ja koira erinomaisen hienossa kunnossa.

1264084664_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Nasu-muori vahtii pentulan elämää näköalapaikalta.